Luonnonkuitujen kaksintaistelu

Alpakka ja merinovilla ovat kaksi vahvinta nimeä luonnonkuitujen maailmassa – toinen tunnetaan kevyestä lämmöneristyksestään, toinen ulkoiluvaatteiden peruspilarina. Tässä artikkelissa pureudutaan kolmeen olennaiseen asiaan: kuitujen sisärakenteeseen, ulkopintaan ja ympäristövaikutuksiin. Tavoitteena ei ole hypettää, vaan tarjota selkeää tietoa valintasi tueksi.

1. Sisäinen kuiturakenne – lämpöä, painoa ja antibakteerista vaikutusta

Ontot kuidut, parempi lämmöneristys

• Alpakanvilla on luonnostaan onttoa tai osittain onttoa. Tämä tarkoittaa pieniä ilmakanavia, jotka varastoivat lämpöä tehokkaasti, mutta tekevät kuidusta samalla poikkeuksellisen kevyen. Tämä rakenne on yksi syy alpakan erinomaisiin lämmöneristysominaisuuksiin.
  
  
• Merinovilla sen sijaan on hienoissa laaduissaan pääosin kiinteää. Karkeammissa merinokuiduissa voi olla onttoa ydintä, mutta vaatteissa käytetty hieno merino ei yleensä sitä sisällä. Sen lämpö perustuu kiharuuteen ja kuitujen väliin jäävään ilmaan, ei kuitujen sisäiseen rakenteeseen.

Lämpöä ilman turhaa massaa
Alpakka tarjoaa huippuluokan lämpö-painosuhteen – täydellinen valinta vaellustakeista aluskerrastoihin ja vaihtelevan sään varusteisiin.

Luontaisesti antibakteerinen
Sekä alpakassa että merinossa on keratiinia, joka estää bakteerien kasvua ja vähentää hajujen syntymistä luonnollisesti.

2. Ulkokuorirakenne – pehmeys, kosteus ja hypoallergeeniset ominaisuudet

Sileämpi pinta, vähemmän kutinaa

• Alpakan kuidut ovat pinnaltaan sileämpiä ja tasaisempia kuin merinovillan, mikä vähentää kutinaa merkittävästi. Outdoor Life -lehden mukaan alpakan pehmeys voi tuntua jopa 5–10 kertaa paremmalta kuin merinon, vaikka merino olisi hienoakin laatua.
  
  
• Merinon pehmeys perustuu pääosin hienoon halkaisijaan (12–24 µm), mutta sen suomurakenne on silti karheampi kuin alpakassa. Eli pelkkä mikronimäärä ei määritä ihotuntumaa myös pinnan sileys vaikuttaa enemmän.

Pehmeyttä ilman kompromisseja
Erittäin hieno merino voi tuntua pehmeältä, mutta usein sen lämmöneristys kärsii. Alpakan puoliksi ontto rakenne säilyttää lämmön – vaikka kuitu olisi paksumpi.

Ei lanoliinia, ei kutinaa
Alpakanvillassa ei ole lainkaan lanoliinia, joten se sopii herkkäihoisille ja villa-allergikoille. Merinossa lanoliinia esiintyy luontaisesti – ja sitä voi jäädä villaan, vaikka se olisi käsiteltykin.

Kosteuden imeytyminen ja kuivuminen
Alpakka imee noin 10–11 % painostaan kosteutta – ja kuivuu nopeasti.
Merino voi imeä jopa 30 %, mikä hidastaa kuivumista ja voi tuntua nihkeältä iholla.

3. Eläinten hyvinvointi ja ympäristövaikutukset

Viljelyjärjestelmät: mittakaava ja etiikka

• Suurin osa merinovillasta tuotetaan Australiassa ja Uudessa-Seelannissa suurilla tiloilla, joilla lampaita kasvatetaan isoissa laumoissa ja laidunalaa käytetään tehokkaasti, usein luonnon kannalta kuormittavalla tavalla.

• Alpakat elävät korkealla Andeilla ja vaeltelevat usein vapaasti laumoissa. Niitä pidetään harvoin suljetuilla laitumilla, vaan ne laiduntavat avoimesti yhteisillä mailla. Perinteiset paimentolaiskulttuurit, kuten ketšuat ja aimarat, antavat alpakoille mahdollisuuden seurata luonnollista vuodenaikojen rytmiä ja liikkua maiseman mukana sen sijaan, että ne liikkuisivat sitä vastaan.

Laidunnuskäyttäytyminen ja ekosysteemivaikutukset

• Alpakat näykkivät ruohoa hellävaraisesti jättäen kasvien juuret ehjiksi, mikä tukee maaperän uudistumista.

• Niiden pehmustetut jalat ja valikoiva syöminen edistävät tervettä kasvien monimuotoisuutta ja rakennetta

Metaanipäästöt ja hiilijalanjälki

• Alpakat päästävät noin 1,42 kg CH₄-metaania – jopa 30 % vähemmän metaanipäästöjä kuin merinolampaat , mikä tekee niistä huomattavasti ympäristöystävällisempiä laiduneläimiä.

• Yhdessä regeneratiivisen laiduntamisen kanssa tämä tekee alpakan kuidusta ympäristöystävällisemmän vaihtoehdon.

Vertailutaulukko

Yhteenveto: